Hania

Päivitetty 14.07.2009

Hanian (Chania) lyhyt historia
Chania -nimi on luultavasti peräisin Kythonia -nimestä, joka muuntui aikojen kuluessa nimeksi Chania. Ensimmäinen maininta "Cania" on vuodelta 1211. Vuodelta 1252 peräisin olevassa dokumentissa on nimi kirjoitettu muotoon "Canea". Kythonia -nimen muuntumisesta Chania -nimeksi on professori N. Platonas kehittänyt teorian, jossa arabit muunsivat kylän nimen paremmin omaan kieleensä sopivaksi ja kutsuivat sitä nimellä "Al Hanim", joka merkitsee majataloa. Arabien lähdön jälkeen nimestä olisi karsiutunut alkuliite "Al" pois ja nimi olisi käännetty kreikaksi "Hania" ja latinaksi "Canea".

Hanian historian tärkeimpiä kohteita on Kastelin kukkula. Se asutettiin jo neoliittisellä kaudella. Erinomaisella paikalla sijainnut kukkula on arkeologisten kaivausten perusteella ollut asutettu myös minolaisella kaudella 2800 - 200 eKr. Sieltä on löytynyt suurikokoisia rakennusten jäänteitä. Kukkula oli asuttu myös myöhemmällä minolaisella kaudella 1580 - 1100 eKr. Alue oli todennäköisesti hallitsijoiden käytössä sieltä löytyneen, lineaari A -tekstiä sisältävän kivilevyn perusteella. Hanian alueelta on löytynyt myös merkittävä keramiikan valmistuspaikka "Kythonia Workshop".

Kythonia on historiansa alkulehdillä ollut voimakas kaupunkivaltio, jonka alue ulottui Valkoisille vuorille saakka. Se merkitsi myös jatkuvia yhteenottoja muiden kaupunkivaltioiden kanssa. Kythonialla oli oikeus omaan rahaan kolmannelle vuosisadalle saakka. Silloin roomalaiset lopettivat siviilien keskinäiset sodat ja rauhan aika alkoi. Kythonia oli jo historiansa alkuvaiheessa lähes Hanian kaupungin alueen kokoinen (vuosituhannen vaihteessa).

Ensimmäinen bysanttilainen kausi
Tiedot kristillisestä ajanjaksosta ovat rajallisia. Tärkeimpiä löytöjä on Kastelin keskustassa, katedraalin luota löytynyt basilikan raunio. Kuudennelta vuosisadalta peräisin olevassa dokumentissa "Dokument of Ireoklis" Kythonia on mainittu Kreetan 22 tärkeimmän kaupungin joukossa.

Arabien valtakausi (823-961)
Arabit valtasivat Kreetan vähitellen vuosien 821 ja 824 välillä. Arabien valtaannousu oli kreetalaisille raskasta aikaa. He olivat lähinnä orjan asemassa. Vasta 961 Nikiforos Fokas vapautti Kreetan ja toi sen takaisin bysamtin hallintaan.

Bysantin aikakausi (961-1204)
Bysanttilainen kausi hävitti suunnitelmallisesti mahdollisimman paljon arabien jättämiä jälkiä. Myös saaren puolustus järjestettiin nopeasti uudelleen arabian takaisinvaltausyrityksen torjumiseksi. Myös Kasteli varustettiin sitä kiertävällä muurilla, joka rakennettiin muinaisen kaupungin rakennusmateriaaleista. Muuri todistaa kaupungin olleen voimissaan arabien ja venetsialaisten valtakausien välissä.

Venetsialainen kausi (1204-1645)
Vuonna 1204 Kreeta luovutettiin Monferan markiisille. Hän myi Kreetan edelleen venetsialaisille sadan hopearahan hinnasta. Maltalaisen Henrico Pescatoren johdolla Hania valittiin alueen hallintokeskukseksi ja alkoi kukoistaa talouden keskuksena, pääosin viljavasta ympäristöstä johtuen. Sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kehitys kukoisti sekä paikallisen että venetsialaisen toiminnan yhteisvaikutuksesta.

Turkkilaisaika (1645-1898)
Turkkilaiset nousivat maihin lähellä Gonian luostaria Kissamoksessa, jonka he polttivat. He valtasivat Agia Theodorin linnoitetun saaren (nykyisen Hanian länsipuolisten kylien edessä) ja kahden kuukauden taistelun jälkeen Hanian elokuussa 1645. Kirkot muunnettiin moskeijoiksi. Tämän lisäksi uusi moskeijoja rakennettiin mm. satamaan. Turkkilaiset rakensivat myös kylpylöitä ja suihkulähteitä. Vuonna 1821 teloitettiin monia kristittyjä, mm. Kissamoksen piispa.
Vuonna 1878 kristityt saivat joitakin oikeuksia. 1898 esiautonominen "Kreetan valtio" perustettiin pääkaupunkinaan Hania.

Matka halki Hanian
Hania on ollut myös Kreetan pääkaupunki. Iraklionin jälkeen se on saaren toiseksi suurin.
Hanian keskeisin paikka on vanha ja arvostettu Hanian kauppahalli. Se on keskellä Hanian mielenkiintoisinta aluetta ja siksi erinomainen paikka aloittaa kiertomatka. Kauppahallin jättimäisen tarjonnan keskellä -sieltä löydät miltei kaiken mitä Hanian maakunnassa tuotetaan- voi myös istahtaa hetkeksi jossakin sen lukuisissa kahviloissa.

(Kauppahallin Google Earth-koordinaatit: 35°30'52.26"N 24° 1'13.47"E)

Hanian kauppahallin tilava rakennus kätkee sisäänsä lähes 80 kauppaliikettä.





Kävely kaupungilla
Kauppahallin eteläisessä päädyssä on vanhan venetsialaisen linnoituksen esiinkaivetut rauniot.
Länsisiivestä ulos tultaessa päästään Mousouron -liikekadulle. Katua pohjoiseen päin kuljettaessa pian kääntyy vasemmalle Skridlof -katu, ehkä vahvimmin turismiin liittyvä kävelykatu Haniassa.


Pian tulee vastaan Chalidon -katu, jolla on historiallisia rakennuksia ja taidegalleria. Katua eteenpäin kuljettaessa saavutaan vanhaan kaupunkiin ja satamaan. Ensin ohitetaan Mitropolis-katedraali ja Isodionin vaikuttava kirkko, samoin kuin Hanian katolinen kirkko ja arkeologinen museo.
Chalidon -kadun päässä, käännyttäessä Karaoli Thimitriou -kadulle, on Kydonian muurit. Ne on rakennettu aiempien rakennusten kivistä. Katre -kadun kohdalta laskeudutaan Kanevaro-kadulle. Pienen matkan päässä on kukkulan muinaisen linnoituksen keskipiste, jossa on nähtävänä minolaisen ajan rakenteita kaivauksien tuloksena.
Kanevaro -katua delleen jatkettaessa vastaan tulevat venetsialaisen luostarin ja Santa Maria dei Miracoli -kirkon (1615) rauniot.
Kastelin jälkeen saavutaan Hanian venetsialaiseen satamaan.


Sataman rantoja kehystävät tiiviinä reunuksena vanhat ja kauniit rakennukset.
Satamassa on mm. venetsialainen telakka (14-16. vuosisadalta).
Panoraamakuva satama-alueesta.
Panoraamakuva aallonmurtajan alkupäästä kaupunkiin.

Pitkä aallonmurtaja päättyy venetsialaiseen majakkaan. Se muotoiltiin uudelleen minareettia muistuttavaksi turkkilaisaikana.

Akti Tompazin kautta kuljettuaan tulee vastaan muslimimoskeija Kioutsouk Hasan (1645) . Eteenpäin jatkaessa saavutaan Sidrivani-aukiolle ja edelleen Chaldion -kadun päähän.

Chaldion -kadun jäädessä taakse, rantakävely etenee Akti Koundourioti -katua, jossa on lähes kaikki kuviteltavissa olevat taverna- ja kahvilatyypit. Reitin läntisimmässä päässä on Frikan linnoitus.

Tämä on paikka, jossa joulukuun ensimmäisenä päivänä 1913 Kreikan lippu nostettiin salkoon Kreetan ja Kreikan yhdistymisen merkiksi.

Linnoituksen sisällä on esillä Kreetan merimuseon, samoin kuin historiallisen, kulttuuri- ja arkeologisen yhdistyksen kokoelmia. Linnoitusta seurattaessa laskeudutaan Theotokotoulou -kadulle. Samalla tulee näkyviin San Salvatore -kirkko, jonka vasemmalla sivulla on bysantin aikaisia kokoelmia. Tämän jälkeen on kapeilla kujilla nähtävissä venetsialaisia ja turkkilaisia rakennuksia.

Theotokotoulou -kadun päässä siirrytään Duka-kadulle. Samalla saavutaan venetsialaisten, kookkaiden rakennusten fasadien juurelle. Yksi esimerkki niistä on Renierin perheen palatsi Moschon -kadulla. Se on rakennettu 15. vuosisadalla yhdessä pienen kappelin kanssa. Zabeliou -kadulla on juutalaisten kortteleita ja Kreetalla ainutlaatuinen synagoga.

Jopa kolme hevosta vetää kauniita vaunuja lyhyitä kierroksia vanhan kaupungin kujilla ja satamassa.

Vanhan kaupungin ja sataman itäpuolella on historiallinen Splanzian aukio. Paikalla on 1204 rakennettu Agios Nicholas -kirkko turkkilaisten rakentaman minareetin vieressä.

Hanian nähtävyyksistä rikkaan keskustan ja vanhan kaupungin lisäksi Halepan alueella on uudempia rakennuksia, mm. prinssi Georgioksen palatsi ja Eleftherios Venizelosin asunto.

Haniassa yhdistyy kaikki vanha ja kaikki uusi. Minolaisesta ajasta aina Kreetan nykypäivään ja sen suurimpiin historiallisiin hetkiin.
Panoraamakuva kaupungista sen itäpuoliselta mäeltä kuvattuna (kuvassa takana rannikon turistikylät pitkänä nauhana).





Tietolähde: www.chania.gr

Säätila Haniassa ja 7 vrk ennuste: freemeteo.com

Kirjallisuutta:
M. Anthrianakis. "The Old City of Chania", 1997
M. Anthrianakis. "Halepa through its Churches", calendar, 1998,
Publication of the Parents' Association, 10th Elementary School
Emily Klathou - Bletsa "Chania beyond the Walls", TEE 1998
Maria Anthreathaky - Vlazaky, "The County of Chania in Prehistoric Times", Hania 1982, p.p. 14-21